Pelastuskoiramaailmassa elokuun viimeisellä viikonlopulla on tietynlainen merkitys. Silloin järjestetään valtakunnallinen pelastuskoirien ryhmäkatselmus, jonne Suomen Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistysten hälytysryhmistä kootut ryhmät kokoontuvat suorittamaan erilaisia tehtäviä. Järjestäjä vaihtuu vuosittain ja tänä vuonna tapahtuma piti järjestää Ahvenanmaalla mutta koska ”korona” niin tapahtuma peruttiin ja siirrettiin ensi vuoteen.
Tampereen Seudun Etsintäkoirat on järjestänyt katselmuksen kolmesti (2004, 2010 ja 2016) ja yhdistyksestä on tapahtumaan osallistunut ryhmä lähes joka vuosi 2000-luvun alkupuolelta saakka kun katselmusta on eri puolilla Suomea järjestetty. Viime vuonna Etelä-Savoon suuntasi seitsemän ihmisen ja kolmen koiran ryhmä, joka kantoi ylpeänä nimeään ”Jälkiruoan voimalla” (järjestäjän toiveesta nimessä piti esiintyä sana ”jälki”). Tässä muistellaan tarkemmin viime vuoden tapahtumaa, jotta saadaan jollain tavalla elettyä ryhmäkatselmusta myös tänä vuonna :).
Etukäteisvalmistelut aloitettiin ryhmän kesken jo heinäkuun puolella yhteisellä palaverilla ja valokuvauksella. Elokuun aikana laadittiin varustelistoja ja lainattiin katselmusta varten mm.pelastusliivit koko porukalle. Perjantaina 23.8. auto 1 starttasi Nokialta jo ennen puolta päivää ja matka Savonlinnaa kohti alkoi. Taukojen kanssa matka kesti 7h ja määränpäässä päästiin ensin katsastamaan majoituspaikka ja sen jälkeen syömään iltapalaa kodalle. Autokunta 2 saapui perille yhdeksän maissa ja juuri kun he saivat iltapalan syötyä tuli yllättäen hälytys. Ryhmäkatselmuksissa on harvemmin ollut yöetsintöjä mutta tänä vuonna sellainen oli otettu mukaan. Ryhmämme vaihtoi maastokamppeet ja lähdimme autoilla Kerimäelle etsintäalueellemme. Kaikki kolme koirakkoa lähtivät pimeään tihkusateeseen tehtävälle, joka kesti n.2h. Kaksi aluetta oli tyhjiä ja yhdeltä alueelta löytyi jälki ja yksi kadonnut henkilö. Nukkumaan päästiin n.kahden jälkeen yöllä. Alueiden maastot vaihtelivat, oli ryteikköä, ojia ja sitten myös vähän parempaa maastoa. Yhdelle koiranohjaajalle jäi mieleen polkua edetessä edessä liidelleet lepakot.
Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen ryhmänjohtajamme sai pinon kirjekuoria, yksi kutakin rastia kohti. Ensimmäinen rastimme oli sijoitettu Savonlinnan keskustaan, aivan Olavinlinnan vieressä olevaan Riihisaareen. Tehtävä jaettiin kahteen ja toisen koirakon työnä oli etsiä veneestä käsin alue järveltä, jossa oli saari ja luoto ja toisen koirakon tuli tutkia venelaituri ja siellä oleva museolaiva Salama. Tehtävät suoritettiin innolla ja ilmeisen nopeasti sillä rastilla jäi sen verran aikaa, että koirat Juku ja Bono vaihtoivat vielä osia niin, että molemmat pääsivät sekä vesistöetsintään että laivan etsintään.
Seuraavalle rastille oli lyhyt siirtymä ja saavuimme erään koulun pihaan. Ryhmänjohtaja oli löytänyt kirjekuoresta kartan ja tehtävänannon ja pääsimmekin aloittamaan tehtävän hyvin nopeasti saavuttuamme rastille. Kaikki kolme koirakkoa pääsivät jälleen mukaan, tehtävä oli tavanomainen taajamametsään sijoittuva etsintä. Etsintäalue oli n.10ha/koirakko ja alueella liikkui ulkoilevia ihmisiä. Tehtävällä oli 60 minuutin aikaraja ja siinä ajassa piti tarkastaa alue, saapua takaisin johtopaikalle ja tehdä raportointi. Kolmelta alueelta koirapartiot löysivät yhden henkilön. Kateissa oli kolme henkilöä joten kaksi jäi alueille. Ryhmällemme tuli tässä opin paikka: aluejako olisi pitänyt tehdä paremmin ja tarkemmin koirakoiden välille ja kahden koirakon välinen raja, joka ei rajaudu selkeästi luonnossa (esim.tiehen tai ojaan) pitäisi tarkastaa erityisen tarkasti.
Aikapaineella lähdimme ajamaan seuraavalle rastille ja siellä oli hyvin samantyyppinen 60 minuuttiin rajoitettu tehtävä, mutta alue sijaitsi aivan taajamassa vilkkaiden teiden varsilla ja ympärillä. Saimme käyttöömme 30v vanhat kartat, jotka eivät siis enää aivan vastanneet todellisuutta ja taiteilimmekin niiden ja sähköisten karttasovellusten avulla. Etsintätehtävänä oli keski-ikäisen miehen etsintä ja alussa saimmekin valokuvavihjeen miehen ystävälleen lähettämänä. Keskityimme etsimään tätä ihmistä sillan, teiden ja kauppojen ympäristössä. Johtuen vanhasta karttapohjasta jäi kolmen koirakon alueiden väliin pieni kaistale, jossa olisi ollut vaatemytty löydettävänä. Muuten löysimme jokaiselta alueelta kännykkäkotelon ja mm.nuuskapurkin (kadonneen tiedettiin käyttävän nuuskaa). Henkilöä emme alueelta löytäneet. Myöhemmin kuultiin mikä oli tehtävän tavoite: taajamajäljestys esineeltä. Tämä rasti herättikin meissä myöhemmin kaikista eniten ihmettelyä ja pohdintaa: alueelle oli ilmeisesti tehty jäljet ja viety esineet aamulla, mutta olimme päivän kolmas ryhmä alueella. Ilmeisesti meidän olisi pitänyt osata nostaa esineiltä jäljet, jotka olisivat johdattaneet kadonneen luo (vaatemytty). Kovasti mietimme, että onko tämä realistinen asia taajamassa tehtäväksi varsinkin, kun kaksi ryhmää on jo alueella käynyt ja mahdollisesti näitä jälkiä ajanut. Ohjeistuksessa kerrottiin, että esineisiin ei saanut koskea.
Päivä oli jo iltapäivän puolella kun lähdimme neljännelle rastille, joka oli suunnistusrasti. Ohjeissa oli ottaa koirat mukaan, mutta koska koirat olivat jo kaksi tai kolme rastia kiertäneet ja ilma oli lämmin ja hikinen, niin kysyimme rastivalvojilta saammeko jättää koirat ansaitulle lepotauolle autoihin ja käydä etsimässä rastit ilman koiria. Saimme rastivalvojilta luvan ja jakauduimme kolmeen ryhmään, joista jokainen kävi hakemassa kaksi rastia. Rasteilla oli kaksi kysymystä liittyen Savonlinnaan ja pelastuskoiratoimintaan. Rastilla jäi hieman lepoaikaa, jonka käytimme eväiden syöntiin, nälkä oli jo kova!
Päivän viimeinen tunnin mittainen rasti sijaitsi jälleen Riihisaaressa. Rasti nimeltä ”Vähä kaekkea” sisälsi viisi pientä rastia, joista kaksi oli hupitehtäviä. Rastilla oli myös yleisöä seuraamassa pelastuskoirien tehtäviä. Ensimmäisenä oli ihmisen etsintä ja ilmaisu, toisena koirien golf, jossa koiran piti kuljettaa tennispallo n.20m päässä olevaan ämpäriin. Kolmantena oli ”houkutusten highway” eli koiran piti juosta ohjaajan luo suora reitti, jonka reunoilla oli koiran ruokaa ja leluja. Meidän kaikki koirat suorittivat tuon rastin valtavalla innolla, lähes jokainen juoksi suoraan ohjaajan luo houkutuksista piittaamatta! Neljäs rasti oli ensiaputehtävä ja viidennellä rastilla etsittiin kaatuneen käsilaukun sisältöä paljaalta kalliolta (huulipuna, käsikoruja yms). Tältä rastilta suuntasimme kaupan kautta majoituspaikkaan, jossa tiedettiin olevan viimeinen n.2h kestävä rasti.
Viimeinen rasti oli myös maastoetsintää ja raportointi suoritettiin ryhmämme ulkopuolisille henkilöille erillisten puhelinnumeroiden kautta. Yksi suunnistajistamme kärsi hieman rasittuneesta jalasta, joten hän jäi ryhmänjohtajaksi autoon seuraamaan tilannetta radiopuhelintemme avulla ja ryhmänjohtajamme lähti yhdelle koirakolle suunnistajaksi. Alueiltamme löytyi vain yksi jälki, joka jatkui rajan yli. Etsinnän johto ei antanut koirakolle lupaa jatkaa jälkeä toisen koiran alueelle vaan se jätettiin toiselle koirakolle löydettäväksi. Tällaista päätöstä tuskin kukaan koiraryhmänjohtaja tekee oikeassa etsinnässä vaan tämä tehtiin puhtaasti harjoitusteknisistä syistä. Tältä rastilta olikin oikeastaan tuliaisina vain n.200 hirvikärpästä ja 2 punkkia. 🙂
Illalla pääsimme ansaitusti saunomaan ja istumaan iltaa. Meidät oli majoitettu päärakennuksesta n.2km päähän erilliseen rivitaloasuntoon ja saimmekin viettää siellä rauhassa aikaa ja päivän tehtäviä pohtien.
Seuraavana päivänä oli harjoitusten purkutilaisuus ja palkintojen jakoa sekä automatka kotiin.
Katselmuksen järjestäminen on aina iso ponnistus järjestävälle yhdistykselle ja mielellään sitä muistelee näitä tapahtumia. Kovasti odotetaan tulevien vuosien katselmuksia, toivottavasti seuraavat toteutuvat niin pelastuskoirakot pääsevät tapaamaan toisiaan Ahvenanmaalla 2021, Satakunnassa 2022 ja Keski-Uudellamaalla 2023.
Kuvat Eeva Kaataja